Tuppi on pohjoissuomalainen tikkipeli, jota pelataan neljän pelaajan voimin kahdessa parissa ja ilman valttimaata. Peli on lähisukua whistille, ja sen juuret ulottuvat 1900-luvun alun Lapin ja Perä-Pohjolan tukkikämpille ja porokämpille, joilta se levisi työmaalta toiselle. Tuppia on perinteisesti pelattu kunniasta eikä rahasta, ja juuri siksi se säilyi metsätyömailla rahaa vaativien pelien rinnalla. Tässä oppaassa käydään läpi tupin säännöt, korttien arvojärjestys, rami- ja nolo-huudot, sooli, pisteytys sekä käytännön pelivinkit, joiden avulla pääset heti mukaan peliin.
Mikä tuppi on?
Tuppi kuuluu tikkipelien perheeseen, joissa jokainen pelikierros eli tikki ratkaistaan korkeimmalla kortilla. Tuppissa ei kuitenkaan ole lainkaan valttimaata: tikin voittaa aina avatun maan korkein kortti. Peli muistuttaa rakenteeltaan kansainvälistä whistiä, ja sitä pidetään amerikkalaisen Minnesota-whistin sukulaisena, mutta tupilla on omat huutonsa, pisteytyksensä ja sosiaaliset perinteensä, jotka erottavat sen muista tikkipeleistä.
Tupin erikoisuus on, että vain toinen pari voi kerätä pisteitä kerrallaan. Pisteitä tavoitteleva, johdossa oleva pari on niin sanotusti nousussa. Pelin tavoitteena on nousta 52 pisteeseen peräkkäisten jakojen aikana ennen kuin vastustaja ehtii katkaista nousun. Häviäminen eli ”tuppeen joutuminen” on perinteisesti ollut iso häpeä: ennen vanhaan häviäjät merkittiin erityiselle tuppilaudalle ja heistä saatettiin laulaa pilkkalaulu.
Pikafaktat
- Pelin tyyppi: tikkipeli ilman valttia (whistin sukulainen)
- Pelaajat: 4 pelaajaa, 2 paria vastakkain
- Välineet: tavallinen 52 kortin pakka, jaetaan 13 korttia / pelaaja
- Korttien arvo: ässä korkein, 2 matalin (soolissa ässä matalin)
- Huudot: rami (eniten tikkejä) tai nolo (vähiten tikkejä); lisäksi sooli
- Voitto: ensimmäisenä 52 pistettä peräkkäisillä käsillä
- Alkuperä: Pohjois-Suomi, 1900-luvun alun metsätyömaat
- Pelataan: kunniasta, ei rahasta
Pelin valmistelu: pakka, parit ja korttien arvot
Tuppiin tarvitaan tavallinen 52 kortin pakka ilman jokereita sekä neljä pelaajaa. Pelaajat muodostavat kaksi paria, jotka istuvat pöydässä vastakkain niin, että saman parin pelaajat eivät ole vierekkäin. Parit arvotaan tavallisesti nostamalla kortit: kaksi korkeimman kortin nostanutta muodostavat parin kahta matalimman nostanutta vastaan. Tasatilanteessa nostetaan uudelleen. Korkeimman kortin nostanut valitsee paikkansa ja toimii ensimmäisenä jakajana.
Korttien arvojärjestys on sama kuin useimmissa tikkipeleissä, ässä korkeimpana:
- Ässä (korkein) > kuningas > kuningatar > sotilas > 10 > 9 > 8 > 7 > 6 > 5 > 4 > 3 > 2 (matalin)
- Maat ovat keskenään samanarvoisia – valttia ei ole.
- Poikkeus: soolissa ässä on maansa matalin kortti.
Jako ja pelisuunta
Jakaja sekoittaa pakan ja antaa oikealla puolellaan istuvan pelaajan nostaa. Kortit jaetaan yksitellen myötäpäivään, kunnes jokaisella pelaajalla on 13 korttia kädessä. Peli etenee myötäpäivään, ja jakovuoro siirtyy myötäpäivään jokaisen käden jälkeen. Yhdellä pelaajalla on siis aina neljäsosa pakasta, joten tikkejä pelataan yhteensä 13 jokaisella kädellä.
Huuto: rami vai nolo
Ennen tikkien pelaamista pelataan hiljainen huutokierros, joka määrää koko käden luonteen. Jokainen pelaaja asettaa yhden kortin kuvapuoli alaspäin pöydälle. Kortin väri kertoo huudon:
- Punainen kortti (hertta tai ruutu) tarkoittaa ramia: pari tavoittelee mahdollisimman montaa tikkiä.
- Musta kortti (pata tai risti) tarkoittaa noloa: pari pyrkii välttämään tikkejä.
Huutokortiksi ei kelpaa kakkonen eikä mikään kuvakortti (sotilas, kuningatar, kuningas tai ässä). Jos pelaajalla ei ole sopivaa korttia kädessään, hän voi ilmoittaa huutonsa suullisesti siinä vaiheessa, kun kortit paljastetaan. Kortit paljastetaan yksitellen, ja ensimmäinen punaista eli ramia näyttänyt pelaaja keskeyttää huudot ja ryhtyy pelinjohtajaksi. Jos kukaan ei näytä punaista eli kaikki huutavat mustaa, käsi pelataan nolona. Huutokortit palautetaan käsiin ennen varsinaisen pelin alkua.
Tikin aloittaja riippuu huudosta: ramissa tikin aloittaa pelinjohtajan oikealla puolella istuva pelaaja ja nolossa jakajan vasemmalla puolella istuva pelaaja. Eri seuroissa ja alueilla aloittajasta on hieman erilaisia tapoja, joten se kannattaa sopia ennen pelin alkua.
Sooli
Jos vastustajapari voittaa huudon ja käsi pelataan ramina, kumpi tahansa puolustava pelaaja voi vielä huutaa soolin. Soolissa huutaja pelaa yksin molempia vastustajiaan vastaan ja hänen parinsa jää kädellä sivuun. Soolin huutajan tavoitteena on olla ottamatta yhtään tikkiä. Soolissa ässä on maansa matalin kortti, ja huutaja pelaa jokaiseen tikkiin viimeisenä, jotta hänellä on paras mahdollisuus päästä tikeistä eroon. Sooli on kotipelien mauste, eikä sitä käytetä turnauksissa.
Pelin kulku ja tikkien pelaaminen
Tikkien pelaaminen etenee samalla logiikalla kuin muissakin maapakkoon perustuvissa tikkipeleissä:
- Aloittaja pelaa pöytään minkä tahansa kortin ja avaa näin maan.
- Muut pelaajat pelaavat vuorollaan myötäpäivään yhden kortin. Avattua maata on pakko tunnustaa, jos sitä on kädessä.
- Jos pelaajalla ei ole avattua maata, hän saa pelata minkä tahansa kortin – valttia ei ole, joten muun maan kortti ei voi voittaa tikkiä.
- Tikin voittaa avatun maan korkein kortti. Voittaja kerää tikin ja aloittaa seuraavan tikin.
Kättä pelataan, kunnes kaikki 13 tikkiä on pelattu. Ramissa pari laskee voittamansa tikit ja nolossa olennaista on, kumpi pari sai vähemmän tikkejä. Koska tikkejä on pariton määrä (13), ne eivät voi jakautua tasan parien kesken.
Pisteytys
Tupin pisteytys perustuu siihen, kuinka selvästi huudon tavoite täyttyi. Rami vaatii onnistuakseen vähintään seitsemän tikkiä, ja nolossa pisteet saa vähemmän tikkejä kerännyt pari. Pisteet kasvavat neljän pisteen portain:
| Pisteet | Rami: voittavan parin tikit | Nolo: vähemmän saaneen parin tikit |
|---|---|---|
| 4 | 7 tikkiä | 6 tikkiä |
| 8 | 8 tikkiä | 5 tikkiä |
| 12 | 9 tikkiä | 4 tikkiä |
| 16 | 10 tikkiä | 3 tikkiä |
| 20 | 11 tikkiä | 2 tikkiä |
| 24 | 12 tikkiä | 1 tikki |
| 28 | 13 tikkiä | 0 tikkiä |
Erityistapauksia on kaksi, jotka kannattaa muistaa:
- Ramin ryöstö: jos ramin huutanut pari ei saakaan yli kuutta tikkiä, vastustajat ”ryöstävät” ramin ja saavat tuplapisteet – eli 8 pistettä jokaisesta kuuden yli menevästä tikistä. Täydellä ryöstöllä vastustaja voi lennättää huutaneen parin suoraan tuppeen yhdellä kädellä, mitä kutsutaan nimellä nälsytuppi.
- Sooli: jos soolin huutaja ei ota yhtään tikkiä, hänen parinsa saa 24 pistettä. Jos hän ottaa yhdenkin tikin, vastustajapari saa 24 pistettä. Usein käsi lopetetaan heti, kun soolin huutaja ottaa ensimmäisen tikin.
Tarkat pistemäärät ja käsirajat vaihtelevat alueittain ja kerhoittain, joten pisteytyksestä kannattaa sopia yhdessä ennen pelin aloittamista.
Nousu ja pelin voittaminen
Tupin ydin on nousu-mekaniikka. Vain yksi pari voi kerrallaan pitää pisteitä hallussaan, ja sitä sanotaan olevan nousussa. Kun pari voittaa käden ja saa pisteitä, se nousee – mutta jos nousussa oleva pari häviää seuraavan käden, sen pistepotti putoaa takaisin nollaan. Pisteet pitää siis kerätä 52:een peräkkäisillä käsillä ilman, että vastustaja ehtii väliin.
Peli päättyy, kun jompikumpi pari saavuttaa 52 pistettä yhtäjaksoisesti. Häviävä pari ”joutuu tuppeen”, mikä on perinteisesti laskettu kovaksi nöyryytykseksi. Juuri tämä kaikki-tai-ei-mitään-rakenne tekee tupista jännittävän: iso johto voi kadota yhdessä kädessä, ja heikostakin tilanteesta voi vielä nousta takaisin peliin.
Turnaukset ja kilpailusäännöt
Lapissa toimii yhä tuppikerhoja, ja peliä pelataan myös kilpailuissa aina Suomen mestaruudesta asti. Turnauksissa sääntöjä on tarkennettu:
- Sooli ei ole käytössä.
- Peli päätetään tavallisesti sovitun käsimäärän jälkeen, esimerkiksi 16–24 käden jälkeen. Jos kumpikaan pari ei ole yltänyt voittoon, voittaa pari, jolla on eniten pisteitä nousussa. Jos nousussa oleva pari on tällöin johdossa, peliä voidaan jatkaa, kunnes se häviää yhden käden.
- Huutamiseen käytetään usein erillisiä huutokortteja, jolloin omasta kädestä ei tarvitse uhrata korttia.
- Kädestä viestiminen eli perinteiset salaiset merkit parille ovat ehdottomasti kiellettyjä.
Kotioloissa merkeistä voidaan sopia etukäteen, mutta tällöin kaikkien pelaajien on tunnettava käytetyt merkit, jotta peli pysyy reiluna.
Pelivinkit ja yleisimmät virheet
Tuppi palkitsee korttien laskemisen ja parin kanssa pelaamisen. Näillä vinkeillä pääset alkuun:
- Mieti huutoa kätesi mukaan. Jos kädessäsi on paljon korkeita kortteja ja pitkiä maita, rami on luonteva. Heikolla, matalalla kädellä nolo on turvallisempi.
- Muista, että valttia ei ole. Korkeat ässät ja kuninkaat ovat vahvoja, mutta vain avatussa maassa – lyhyt maa voi muuttua vahvuudeksi, kun pääset tyhjentämään sen.
- Pelaa paria varten. Koska vain toinen pari kerää pisteitä, vastustajan nousun katkaiseminen on yhtä arvokasta kuin omien pisteiden kerääminen.
- Varo ramin ryöstöä. Älä huuda ramia liian heikolla kädellä: epäonnistunut rami antaa vastustajalle tuplapisteet ja voi viedä suoraan tuppeen.
- Seuraa pelattuja kortteja. Muistamalla, mitkä korkeat kortit on jo pelattu, tiedät milloin oma korttisi on tikin korkein.
Kenelle tuppi sopii?
Tuppi sopii seurueelle, joka pitää taktisista paripelistä ja perinteisestä korttikulttuurista. Se on mukava seuraava askel, jos olet jo pelannut herttaa tai muita tikkien välttelyyn ja keräämiseen perustuvia pelejä. Partiona pelattavasta rakenteesta kiinnostuneille löytyy sukulaispelejä, kuten bridge ja patalupaus, kun taas pohjoissuomalaisesta pelikulttuurista kiinnostuneen kannattaa tutustua myös rahapelinä pelattuun sukulaiseen eli sököön. Lisää vaihtoehtoja löydät korttipelien yleisoppaasta.
Vertailu
| Peli | Pelaajat | Valtti | Tavoite | Erityispiirre |
|---|---|---|---|---|
| Tuppi | 4 (2 paria) | Ei | Rami: eniten tikkejä / nolo: vähiten | Nousu, ryöstö ja tuppeen joutuminen |
| Bridge | 4 (2 paria) | Kyllä (tarjouksen mukaan) | Täyttää tarjottu tikkimäärä | Tarjouskierros ja laaja pisteytys |
| Patalupaus | 4 (2 paria) | Pata | Täyttää oma tikkilupaus | Nollalupaus eli nil |
| Hertta | 3–6 | Ei | Välttää pisteitä (tikkejä) | Kuun ampuminen |
| Tikki | vaihtelee | Usein kyllä | Kerätä mahdollisimman monta tikkiä | Perinteinen tikkipeli useilla muunnelmilla |
Lähteet
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Kuinka monta pelaajaa tuppiin tarvitaan?
Tuppi pelataan aina neljällä pelaajalla, jotka muodostavat kaksi paria. Saman parin pelaajat istuvat pöydässä vastakkain. Jokaiselle jaetaan 13 korttia 52 kortin pakasta.
Mitä eroa on ramilla ja nololla?
Rami ja nolo ovat kaksi vastakkaista tavoitetta. Ramissa pari pyrkii keräämään mahdollisimman monta tikkiä (vähintään seitsemän), kun taas nolossa pari yrittää välttää tikkejä. Huutokierroksella punainen kortti tarkoittaa ramia ja musta noloa.
Mikä on sooli?
Sooli on kotipelien erikoishuuto, jonka puolustava pelaaja voi tehdä vastustajien saatua ramin. Soolin huutaja pelaa yksin ja hänen parinsa jää sivuun. Tavoitteena on olla ottamatta yhtään tikkiä. Onnistuessaan parille tulee 24 pistettä, epäonnistuessaan vastustajille 24 pistettä.
Mitä ”nousu” ja ”tuppeen joutuminen” tarkoittavat?
Nousussa on se pari, joka kerää pisteitä kohti voittoa. Jos nousussa oleva pari häviää käden, sen pisteet putoavat nollaan. Peli hävitään eli ”joudutaan tuppeen”, kun vastustaja saa ensin 52 pistettä. Tätä on perinteisesti pidetty pelaajien kesken suurena häpeänä.
Montako pistettä peliin tarvitaan voittoon?
Peli voitetaan keräämällä 52 pistettä peräkkäisten jakojen aikana ilman, että vastustaja ehtii katkaista nousua. Turnauksissa voidaan pelata sovittu määrä käsiä, jolloin voittaa pari, jolla on eniten pisteitä nousussa.
