Vapaakenttä eli FreeCell on yksin pelattava pasianssi, jossa koko 52 kortin pakka on näkyvissä heti pelin alusta alkaen. Tavoitteena on siirtää kaikki kortit neljään peruspinoon maittain järjestyksessä ässästä kuninkaaseen. Pelin nimi tulee neljästä vapaasta kentästä, joihin voi tilapäisesti siirtää yhden kortin kerrallaan. Koska kaikki kortit ovat näkyvissä, vapaakenttä on ennen kaikkea logiikka- ja suunnittelupeli – lähes jokainen jako on ratkaistavissa, kun siirrot miettii huolella. Tässä oppaassa käydään läpi vapaakentän säännöt, pelin kulku vaihe vaiheelta, voittostrategiat, historia ja tunnetuimmat muunnelmat.
Pikafaktat
| Pelin tyyppi | Pasianssi (yksinpeli) |
|---|---|
| Pelaajamäärä | 1 |
| Korttipakka | 52 korttia, ei jokereita |
| Vapaakenttiä | 4 |
| Peruspinoja | 4 (yksi kullekin maalle) |
| Pelialustan sarakkeita | 8 (4×7 + 4×6 korttia) |
| Vaikeustaso | Keskitaso–haastava |
| Ratkaistavuus | Lähes kaikki jaot ratkeavat |
| Alkuperä | Paul Alfille, 1978 (PLATO) |
Mikä vapaakenttä on?
Vapaakenttä on korttipeli ja yksi tunnetuimmista pasiansseista. Sitä pelataan yksin tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita. Toisin kuin esimerkiksi Klondike-pasianssissa, vapaakentässä kaikki kortit jaetaan heti kuvapuoli ylöspäin, joten koko tilanne on näkyvissä ensimmäisestä siirrosta alkaen. Tämä tekee pelistä pikemminkin logiikka- ja suunnittelupelin kuin onnenpeliä: hyvällä strategialla lähes jokainen jako on mahdollista ratkaista.
Pelin erottaa muista pasiansseista nimenomaan neljä vapaata kenttää (englanniksi free cell). Ne toimivat tilapäisinä säilytyspaikkoina, joihin voi laittaa yhden kortin kerrallaan. Vapaat kentät helpottavat korttien uudelleenjärjestelyä, mutta niiden käyttö kannattaa suunnitella tarkkaan, sillä täyteen ahdetut kentät voivat myös lukita pelin.
Pelialue ja pelin osat
Vapaakentän pelialue koostuu kolmesta eri alueesta:
- Pelialusta (sarakkeet): kahdeksan pystysaraketta, joihin kortit jaetaan alussa. Neljässä sarakkeessa on seitsemän korttia ja neljässä kuusi korttia (yhteensä 52).
- Vapaakentät: neljä tyhjää ruutua, joista jokaiseen mahtuu yksi kortti kerrallaan.
- Peruspinot: neljä pinoa, yksi kutakin maata (pata, hertta, ruutu, risti) varten. Näihin kerätään kortit järjestyksessä ässästä kuninkaaseen.
Vapaakentän säännöt ja tavoite
Pelin tavoite on siirtää kaikki 52 korttia neljään peruspinoon. Kun tämä onnistuu, peli on voitettu. Säännöt ovat selkeät, mutta vaativat tarkkaa suunnittelua:
- Peruspinot rakennetaan nousevasti maittain. Jokainen peruspino aloitetaan ässästä ja täydennetään saman maan korteilla järjestyksessä: ässä, 2, 3 … kuningas.
- Pelialustalla rakennetaan laskevasti ja väriä vuorotellen. Kortin voi asettaa toisen kortin päälle, jos se on yhtä pienempi ja eri värinen. Esimerkiksi mustan kympin päälle käy punainen yhdeksikkö ja sen päälle musta kahdeksikko. Maan ei tarvitse täsmätä, vain värin (punainen tai musta) tulee vaihdella.
- Vapaakenttään mahtuu yksi kortti. Mikä tahansa kortti voidaan siirtää vapaaseen kenttään, ja sen voi myöhemmin palauttaa pelialustalle tai peruspinoon.
- Tyhjään sarakkeeseen käy mikä tahansa kortti. Kun jokin sarake tyhjenee, siihen voi siirtää minkä tahansa yksittäisen kortin tai sääntöjen sallima korttijonon.
- Peruspinoon siirto on yleensä lopullinen. Useimmissa versioissa peruspinoon vietyä korttia ei voi palauttaa, joten ässiä ja kakkosia lukuun ottamatta kortteja ei kannata nostaa pinoon liian aikaisin. Osa digitaalisista versioista, kuten Windowsin FreeCell, sallii kuitenkin kortin siirtämisen takaisin pelialustalle.
Näin vapaakenttää pelataan vaihe vaiheelta
- Sekoita tavallinen 52 kortin pakka ja poista jokerit.
- Jaa kaikki kortit kuvapuoli ylöspäin kahdeksaan sarakkeeseen: neljään ensimmäiseen seitsemän korttia ja neljään viimeiseen kuusi korttia.
- Jätä tilaa neljälle vapaakentälle ja neljälle peruspinolle pelialustan yläpuolelle.
- Siirrä ässät peruspinoihin heti, kun ne vapautuvat, ja jatka pinojen täydentämistä kakkosilla, kolmosilla ja niin edelleen.
- Järjestele kortteja sarakkeesta toiseen laskevaan, väriä vuorottelevaan järjestykseen vapauttaaksesi tärkeitä kortteja.
- Käytä vapaakenttiä väliaikaiseen säilytykseen, kun kortti on tiellä etkä voi sijoittaa sitä muualle.
- Pyri tyhjentämään kokonaisia sarakkeita – ne ovat pelin arvokkainta pääomaa, sillä niihin voi siirtää mitä tahansa kortteja.
- Jatka, kunnes kaikki kortit ovat peruspinoissa ässästä kuninkaaseen.
Korttien siirtäminen ja supersiirto
Virallisten sääntöjen mukaan vapaakentässä siirretään vain yksi kortti kerrallaan. Tietokoneversiot kuitenkin sallivat useamman kortin niin sanotun supersiirron (englanniksi supermove), jos korttijono on jo valmiiksi oikeassa järjestyksessä. Todellisuudessa kyse on vain apukeinosta: peli siirtää kortit vapaita kenttiä ja tyhjiä sarakkeita hyödyntäen, aivan kuin tekisit siirrot yksi kerrallaan.
Kerralla siirrettävien korttien enimmäismäärä lasketaan kaavalla (1 + vapaat kentät) × 2 potenssiin tyhjien sarakkeiden määrä. Käytännössä:
- Neljä vapaata kenttää, ei tyhjiä sarakkeita: 5 korttia.
- Neljä vapaata kenttää ja yksi tyhjä sarake: 10 korttia.
- Neljä vapaata kenttää ja kaksi tyhjää saraketta: 20 korttia.
Huomaa, että jos siirrät korttijonon nimenomaan tyhjään sarakkeeseen, kyseistä saraketta ei voi samalla laskea apuvarastoksi, jolloin kerralla siirrettävä määrä on pienempi.
Voittostrategiat ja vinkit
Vapaakenttä palkitsee suunnittelua. Näillä periaatteilla voittoprosentti nousee huomattavasti:
- Suunnittele useita siirtoja eteenpäin ennen kuin kosket kortteihin. Koska kaikki kortit ovat näkyvissä, tilanteen voi lukea etukäteen.
- Vapauta ässät ja kakkoset nopeasti, sillä ne pääsevät heti peruspinoihin eivätkä häiritse muita siirtoja.
- Pidä vapaat kentät mahdollisimman tyhjinä. Jokainen varattu kenttä vähentää liikkumavaraa ja pienentää kerralla siirrettävien korttien määrää.
- Tavoittele tyhjiä sarakkeita. Tyhjä sarake on monikäyttöisempi kuin vapaa kenttä, koska siihen voi rakentaa pitkiä jonoja.
- Älä hautaa tärkeitä kortteja pitkien jonojen alle, jotta tarvittavat kortit pysyvät saatavilla.
Yleisimmät aloittelijan virheet
Moni menettää voitettavissa olevan pelin muutamaan tyypilliseen virheeseen. Yleisin on korttien siirtäminen peruspinoihin liian aikaisin: kortti saattaa olla vielä tarpeen pelialustalla pienempien korttien sijoitteluun. Toinen tavallinen virhe on kaikkien vapaiden kenttien täyttäminen harkitsematta, jolloin peli lukkiutuu. Myös tyhjien sarakkeiden hätiköity täyttäminen kannattaa välttää – mieti, mikä kortti tai jono niihin kannattaa sijoittaa.
Tärkeimmät kohdat
- Tavoite: kaikki 52 korttia neljään peruspinoon maittain, ässästä kuninkaaseen.
- Pelialustalla rakennetaan laskevasti ja väriä vuorotellen, peruspinoissa nousevasti maittain.
- Neljä vapaata kenttää toimii tilapäisenä säilytyksenä – pidä ne mahdollisimman tyhjinä.
- Tyhjät sarakkeet ovat arvokkaimpia: niihin käy mikä tahansa kortti.
- Vapauta ässät nopeasti äläkä hautaa tärkeitä kortteja pitkien jonojen alle.
- Lähes jokainen jako on ratkaistavissa – suunnittele siirrot etukäteen.
Vapaakentän historia
Vapaakentän juuret ulottuvat 1900-luvun puolivälin pasiansseihin. Yksi varhaisista sukulaisista on Eight Off, jossa on peräti kahdeksan vapaata kenttää. Suoremmin vapaakenttä pohjautuu kuitenkin Baker’s Game -nimiseen peliin, jonka Martin Gardner kuvasi Scientific American -lehdessä vuonna 1968. Baker’s Gamessa pelialustan jonot rakennettiin maittain.
Nykyisen vapaakentän kehitti lääketieteen opiskelija Paul Alfille vuonna 1978. Hän ohjelmoi ensimmäisen tietokoneversion PLATO-opetusjärjestelmälle ja teki ratkaisevan muutoksen: jonot rakennettiin maan sijaan väriä vuorotellen, mikä teki pelistä huomattavasti ratkeavamman. Alfillen versio tuki jo tuolloin vaihtelevaa määrää sarakkeita ja vapaita kenttiä.
Peli levisi suuren yleisön tietoisuuteen, kun Jim Horne teki siitä graafisen version ensin MS-DOSille ja myöhemmin Windowsille. Vapaakenttä on kuulunut Windows-käyttöjärjestelmän mukana toimitettuihin peleihin vuodesta 1995 lähtien, ja sen suosio räjähti käsiin 1990-luvulla. Windows-versiossa on 32 000 numeroitua jakoa, joista vain yksi – jako numero 11982 – on todistettu mahdottomaksi ratkaista. Myöhemmät tutkimukset arvioivat, että kaikista mahdollisista jaoista jopa noin 99,999 prosenttia on ratkaistavissa.
Tunnetuimmat variaatiot
Vapaakentästä on kehitetty useita muunnelmia, jotka muuttavat kenttien määrää tai rakentamissääntöjä. Tunnetuimpia ovat:
Baker’s Game
Muuten vapaakentän kaltainen, mutta pelialustan jonot rakennetaan väriä vuorottelemisen sijaan saman maan mukaan. Tämä tekee pelistä selvästi vaikeamman, koska ratkeavia jakoja on vähemmän.
Eight Off
Vapaakentän varhainen sukulainen, jossa on neljän sijaan kahdeksan vapaata kenttää. Jonot rakennetaan maittain, ja tyhjiin sarakkeisiin saa yleensä sijoittaa vain kuninkaan. Runsas kenttien määrä tekee pelistä helpomman kuin miltä se kuulostaa.
Seahaven Towers
Tässä muunnelmassa 50 korttia jaetaan kymmeneen viiden kortin sarakkeeseen, ja kaksi korttia asetetaan vapaisiin kenttiin (joita on neljä). Jonot rakennetaan laskevasti saman maan mukaan, mikä tuo peliin selvästi lisähaastetta.
Penguin
David Parlettin kehittämä muunnelma, jossa 49 korttia jaetaan seitsemään seitsemän kortin sarakkeeseen ja käytössä on seitsemän vapaata kenttää. Ensimmäisenä jaettu kortti (niin sanottu nokka) määrää peruspinojen aloitusarvon, ja pinot rakennetaan maittain niin, että ässän ja kuninkaan välillä voi kiertää. Penguin on tunnettu korkeasta ratkeavuudestaan.
Missä vapaakenttää voi pelata?
Vapaakenttää voi pelata perinteisesti tavallisella korttipakalla pöydän ääressä, mutta nykyään se on ennen kaikkea suosittu digitaalinen peli. Lukuisat verkkosivustot ja mobiilisovellukset tarjoavat pelin ilmaiseksi, usein lisäominaisuuksilla kuten siirtojen peruutuksella, vihjeillä, tilastoilla ja eri vaikeustasoilla.
Tunnetuin virallinen versio on Microsoftin kehittämä Microsoft Solitaire Collection, joka sisältää vapaakentän muiden pasianssien ohella ja on saatavilla sekä Windowsissa että mobiililaitteilla. Verkkoversioissa voi usein myös valita jaon numeron, jolloin samaa jakoa voi harjoitella uudelleen tai verrata tuloksia muihin pelaajiin.
Jos pasianssit kiinnostavat laajemmin, kannattaa tutustua myös muihin suosittuihin muunnelmiin, kuten Spider-pasianssiin, pyramidipasianssiin ja Yukon-pasianssiin.
Kenelle vapaakenttä sopii?
Vapaakenttä sopii erinomaisesti kaikille, jotka pitävät logiikkapeleistä ja rauhallisesta, itsenäisestä ajanvietteestä. Koska kaikki kortit ovat näkyvissä eikä peli perustu pelkkään onneen, se palkitsee ajattelua ja kärsivällisyyttä. Peli on helppo oppia mutta vaikea hallita täydellisesti, joten se tarjoaa haastetta myös kokeneille pelaajille. Aloittelija pääsee alkuun muutamassa minuutissa, kun taas tosissaan pelaava voi tavoitella yhä pidempiä voittoputkia tai ratkaista vaikeimpina pidettyjä jakoja.
Lähteet
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Mikä on vapaakenttä-pasianssi?
Vapaakenttä eli FreeCell on yksin pelattava pasianssi, jota pelataan 52 kortin pakalla. Tavoitteena on siirtää kaikki kortit neljään peruspinoon maittain järjestyksessä ässästä kuninkaaseen. Pelin erikoisuutta ovat neljä vapaata kenttää, joihin voi tilapäisesti sijoittaa yhden kortin kerrallaan.
Onko vapaakenttä aina ratkaistavissa?
Lähes aina. Windowsin klassisessa versiossa on 32 000 numeroitua jakoa, joista vain jako 11982 on todistettu mahdottomaksi. Kaikista mahdollisista jaoista arviolta noin 99,999 prosenttia on ratkaistavissa oikealla strategialla.
Montako korttia vapaakentässä voi siirtää kerralla?
Virallisesti vain yhden. Tietokoneversiot sallivat useamman kortin supersiirron, jonka enimmäismäärä lasketaan kaavalla (1 + vapaat kentät) × 2 potenssiin tyhjien sarakkeiden määrä. Esimerkiksi neljällä vapaalla kentällä ja yhdellä tyhjällä sarakkeella voi siirtää 10 korttia kerralla.
Miten vapaakenttä eroaa Klondike-pasianssista?
Vapaakentässä kaikki kortit ovat alusta asti näkyvissä, kun taas Klondikessa osa korteista on piilossa ja pakasta nostetaan uusia kortteja. Siksi vapaakenttä on enemmän logiikka- kuin onnenpeli.
Kuka kehitti vapaakentän?
Ensimmäisen tietokoneversion kehitti Paul Alfille vuonna 1978 PLATO-järjestelmälle. Laajan suosion peli saavutti, kun Jim Horne teki siitä Windows-version, joka on kuulunut käyttöjärjestelmän mukana vuodesta 1995.